Rikkinäisenäkin Jumalan käytössä

Useissa Raamatun tekstien kohdissa, on kertomus tuiki tavallisista ihmisistä, jotka elämässään olivat kokeneet monenlaisia haasteita. He eivät olleet menestyksekkäitä, onnistuneita, suosittuja eivätkä useinkaan kuuluneet sen aikaisen yhteiskunnan ylimistöön. Joidenkin kohdalla, elämän vaikeat olosuhteet olivat todella musertaneet heidän ruukuistaan palasia. Olosuhteet, jotka useinkaan eivät olleet edes heidän itsensä aikaan saamia. Heidän elämäänsä hetken sivusta seurannut, voisi todeta näistä ihmisistä, aivan kuten Jeesuksen vertauksessa fariseus toteaa itsestään:

"Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 'Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani." Luuk.18:9-12

Hän toisin sanoen tarkoitti:

"Minä sentään teen tekoja, jotka tekevät minut kelpaavaksi", "Olen erinomainen miten asioissani ja palvelemisessani suoriudun, enkä niin kuin tuo syntinen bublikaani. Kehtaakin kerätä kansaltani varoja ja olla vielä Rooman puolella".

Tämän fariseuksen kiitollisuus ei perustunut sydämen nöyryyteen ja riippuvuuteen Jumalasta vaan omahyväisyyteen, jonka juurena oli ylpeys omista suorituksista, hyvyydestä ja kelpaavuudesta.

"Jeesus jatkoi: 'Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään" Luuk.18:13-14

Paavali ymmärsi oman heikkoutensa aivan kuin Jeesuksen kertomuksen publikaani. Hän muisti oman historiansa, millainen hän oli ennen kuin kohtasi Jeesuksen Emmauksen tiellä - ja nyt paljon myöhemmin - hän oli saanut kasvaa Jumalan ja Hänen sanansa tuntemisen kautta. Vain Jeesus oli pystynyt muuttamaan Paavalin elämän.

Siksi Paavali pystyi nyt kerskaamaan heikkoudestaan, siitä kuinka paljon hän elämässään tarvitsi ja janosi Jeesusta. Ja juuri siksi, koska hän oli itsessään heikko, nyt Jumalan voima pystyi asettumaan häneen asumaan.

Ja kuinka Paavali olikaan Jumalan käytössä! Väkevä Jumalan palvelija ja yksin Jumalan armosta!

Kuulin eräänä päivänä Pyhän Hengen puhuvan sydämelleni:

"Elämässä kolhiintunut, jotakin menettänyt, ei estä olemasta Minun käytössäni. Ei astian vajavuus estä olemasta käytössäni. Sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Siellä Minä kirkastan oman nimeni. Katso, Minä näytän sinulle vuoria ja laaksoja toisten ihmisten elämässä. Voisitko siis niitä ymmärtää, jos et olisi itse ollut siellä? Katso, myötätunto kasvaa surussa, itse läpi käytynä. Näin olet tullut sydämen tasolle ja sinä ymmärrät ohi kulkevaa. Silloin voit sanalla lohduttaa, puhua toivoa, uskoa, puhua heidät takaisin eloon".

Älä siis sinäkään rakas ystäväni pelkää menneisyyttäsi, vääriä valintojasi tai astiasi rikkinäisyyttä. Sillä Hän joka astian valitsee on voimallinen sen täyttämään kirkkaudellaan ja tekemään kaiken uudeksi.

Älä pelkää murtuneisuutta. Sillä laulun sanoin voin vakuuttaa sinulle, että Jumala katsoo asioita eri tavoin kuin me ihmiset - ei niin kuin itsessään rikas fariseus.

"Sillä armo käy sisään vain murtumakohdista siksi älä kipua pelkää. Jumalan rakkaus löytyy vain ristiltä, sinulle ei käännä Hän selkää".

Paavali kirjoitti meille lohdullisia Jeesuksen sanoja:

"Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".

Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan." 2.Kor.12:9

"Mutta tämä aarre meillä on saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" 2:kor.4:7